Somerniemellä on hyväntuulisia ihmisiä ollut paljon liikkeellä. Suurin osa varmasti lomalaisia, joten ei ihme jos hymy on herkässä.
Blogistaniassa on muutenkin ollut liikkeellä "tautia", että kortintekijät ovat näin loppukesästä havahtuneet hoitamattomiin kotitöihin ja pakastaneet mm. mansikoita ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. .. terveisiä Helsinkiin ;)
Minulla on ollut, ja on edelleenkin, varastossa huonekalujen raatoja, joista olen halunnut tehdä jotain. Pakko sanoa jotain, koska en ole koskaan kunnostanut mitään. Tuoliprojektin olen saanut valmiiksi. Tässä kuvia siitä.
Sisko voisi kertoa miltä tuntuu, kun tuolivanhus päättää ottaa jalat altaan kesken karaoken laulamisen ;) Piti käydä huono tuuri ja saada kaikkein natisevin ja liimauksistaan irti olevin tuoli allensa. No lopputulos oli selvä ja koko tuoli piti hajoittaa osiin, puhdistaa kuivuneista liimoistaan ja liimata uudestaan.
Kuvaa kun katsoo, niin fiilikset ovat vähän samanlaiset kuin hammaslääkärissä suu täynnä "romua".
Ja tässä yksi keittiön kuudesta uudesta tuolista. Koristeita tuolissa ei ole muuta kuin selkänojan yläosan keskikapulassa puolikkaat helmet.
Istuinosa on irrotettava ja hakkasin nupeja julmetun määrän, jotta venyvä kangas ei olisi vetänyt aaltoja toppauksen reunoihin naulojen kohdalta. Vain kerran ja korostan, vain kerran, nappasin vasaralla keskisormeen niin että sormenpää on mustana. Tekevälle sattuu.
En nyt tiedä onko pehmusteetkaan niin oikeaoppisesti laitettu. Laitoin 2cm paksua vaahtomuovia ja muutaman millin paksuista pehmustekangasta istuinosan päälle, mutta ajattelin että eiköhän se riitä kun vanha oli kovaa ja vuosien varrella littaan istuttua flokkia tms.
Puuosat hioin kevyesti ohuen ohuesta metallilangasta - sillä on oikeasti joku nimikin mitä en muista - tehdyllä kiillotustyynyllä ja lakkasin kertaalleen tumman tammen sävyisellä Bistrot lakalla.
Itse olen lopputulokseen kovasti tyytyväinen.
Istuinosa on irrotettava ja hakkasin nupeja julmetun määrän, jotta venyvä kangas ei olisi vetänyt aaltoja toppauksen reunoihin naulojen kohdalta. Vain kerran ja korostan, vain kerran, nappasin vasaralla keskisormeen niin että sormenpää on mustana. Tekevälle sattuu.
En nyt tiedä onko pehmusteetkaan niin oikeaoppisesti laitettu. Laitoin 2cm paksua vaahtomuovia ja muutaman millin paksuista pehmustekangasta istuinosan päälle, mutta ajattelin että eiköhän se riitä kun vanha oli kovaa ja vuosien varrella littaan istuttua flokkia tms.
Puuosat hioin kevyesti ohuen ohuesta metallilangasta - sillä on oikeasti joku nimikin mitä en muista - tehdyllä kiillotustyynyllä ja lakkasin kertaalleen tumman tammen sävyisellä Bistrot lakalla.
Itse olen lopputulokseen kovasti tyytyväinen.
Ja tässä seuraava, vielä keskeneräinen projekti keittiöön. Pöytä oli alunperin valkoinen ja alta paljastui puhdistusoperaatiossa kaunis vanha vihreä. Jätin homman tähän, kun en vielä tiedä minkä värisen siitä haluan, vai jätänkö tuollaiseksi. Jotenkin tuntuu että jotain sille pitää tehdä, koska pinta on vähän liian rustiikkinen minulle, vaikka onkin kovasti muodikasta nykyisin. Eipä sillä ole kiire, seisokoon siinä tuollaisenaan jonkin aikaa ja eiköhän se lopulta kristallisoidu mitä siitä haluan.
Kommentit