Aamulla kahdeksan aikaan suuntasin kohti Tamperetta ja askartelukauppa Paprusta. Pia ja Jaana järjestivät halukkaille korttiaskartelijoille tapaamisen. Kiitos tytöt. Maiju ja Taava ovat blogissaan selostaneet tarkemmin päivän tapahtumia. Miten voikin olla niin sopiva porukka koolla :-) Juttua ja naurua riitti. Varmaan viisi vuotta tuli loppupäähän lisää.

Vaihdoimme tietoa ja leimasinkuvia. Tässä saamani "saalis" leimasinkuvista, jotka leimasin tyttöjen leimasimilla:
1240762.jpg


Teimme ostoksia Papruksesta (siis mitäänhän ei tietysti olis tarvinnut ;-) En useinkaan laita tänne blogiini kuvia ostoksistani ettei nyt ihan hulluna pidettäisi yleisesti näiden hankintojen kanssa, mutta huomenna taidan laittaa, kun on hyvä valo missä kuvata. Papruksen skräppipaperit olivat aivan ihania. Niitä on mielestäni vaikea ostaa netistä. Pitää nähdä livenä ennen ostopäätöstä.

Varsinainen syykin oli miksi tämän postauksen tein. Jutellessamme ruokailun lomassa, vai oliko se nyt päinvastoin, tulin kertoneeksi naapurini kuolemattomat sanat, hänen oltuaan tyytyväinen päivän työhönsä rakennuksellaan: "Mä olen niin hyvä, etten oikeastaan edes tiedä kuinka hyvä olen".
Tyytyväisyys siihen, mitä oli tehnyt ja sen ääneen sanominen. Tämä harrastaminen, oli se sitten kortteilua tai helmeilyä, saa aikaan monesti just tuon tunteen. Tytöt olivat sitä mieltä, että tämä pitää kirjoittaa julki :-) Tässä se sitten on muistiin jokaiselle joka tapaamisessa oli.
Kiva olla joskus tyytyväinen itseensä ja kättensä jälkeen sekä tunnustaa se ääneen, vaikka sitten vain itsellensä.