sunnuntai, 12. elokuu 2007
Pientä opastusta hopealenkkien vääntämiseen ja työkaluja
Eri vahvuisia veivejä, saha ja lankaa. Tämä saha on säädettävissä kolmesta kohtaa ja terä on helppo kiristää paikoilleen.
Sivuleikkurit, pyöröpihdit ja kolmet lattapihdit. Lattapihdeissä ei saa olla hammastuksia, koska hopea on pehmeää ja siihen jää helposti työstöjäljet.
Periaatteessa kaksilla lattapihdeillä pärjää, mutta nämä kolmannet ovat kapeakärkiset ja niille on käyttöä ahtaammissa paikoissa.
Ruuvipenkkiä tarvitaan kun väännetään hopea spiraaliksi. Hopealanka siis kulkee ruuvipenkin tiukkojen leukojen välistä, jotta spiraalista tulee tiukka ja lenkeistä hyviä. Hopealangan kuljetan pehmeän nahan läpi kun veivaan sen, ettei hopeaan jää naarmuja (nahkasormikkaan pehmustettu, irti leikattu sormiosa on osoittautunut toimivaksi tässä).
Pitää minunkin hankkia pieni metallinen pöydänreunaan kiinnitettävä ruuvipenkki. Yritystä kyllä on ollut, mutta paikkakunnan kaupoista ei sopivankokoista ole vielä löytynyt. Haku siis jatkuu.
Pappani tekemä höyläpenkkikin kyllä kävi, mutta ikäviä jälkiä hopealenkit siihen
jättivät. Pappa muuten oli varsinainen kädentaitaja.
Sahausteline, johon veivi kiristetään. Veivin päähän on sahattu hahlo, jossa varsinainen sahaaminen lenkeiksi tapahtuu. Laatikon pohjassa on pehmikkeenä kangasta, koska lenkit tuppaavat pomppimaan lattialle kovalta alustalta. Ja sitten vaan ketjuja väsäämään.
Ja sormet joilla tuet hopeaspiraalia kannattaa suojata vaikka nahkasormikkaasta leikatuilla tupilla ettei tule viiltoja sormiin kun saha lipsahtaa.
Ja viimeinen silaus hienoudelle hopeankiillotusrummussa. Rummussa on pesunestettä ja pieniä eri mallisia teräskuulia, jotka kiillottavat hopeasta rummun pyöriessä työstövaiheen aikana tulleet epätasaisuudet. Hopeasta tulee myös samalla hoidolla kovempaa.
Rummutuksen jälkeen koru suorastaan loistaa.
Kommentit